Arvostelu: Halloween (1978)

 

HALLOWEEN - NAAMIOIDEN YÖ (1978)

Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Donald Pleasence, P.J. Soles, Nancy Kyes

Halloween – Naamioiden yö on yksi kauhuelokuvagenren kulmakivistä, jota voi hyvällä omalla tunnolla kutsua klassikoksi. Tämä John Carpenterin ohjaama, vuonna 1978 ilmestynyt slasher-elokuva tehtiin vain reilun 300 000 dollarin budjetilla, joka on elokuvamaailmassa todella pieni summa. Halloween on myös poikinut useita jatko-osia, uudelleenfilmatisoinnin sekä toiminut esikuvana monelle myöhemmin tehdylle kauhuelokuvalle.

Tarinahan pääpiirteissään menee näin: Vuoden 1963 Halloweenina kuusivuotias Michael Myers sekoaa ja tappaa keittiöveitsellä hänen lapsenvahtinaan toimineen isosiskonsa. Michael kiidätetään pöpilään, jossa hän viettää seuraavat 15-vuotta täysin mykkänä tuijottaen tyhjyyteen, kunnes hän päättää karata ja palata kotikaupunkiinsa Haddonfieldiin. Hänen peräänsä lähtee Michaelin omalääkärinä toiminut  tohtori Sam Loomis. Loomis on aivan varma, että Michaelin sisällä asuu puhdas pahuus ja hän ottaakin elämäntehtäväkseen pysäyttää tämä lopullisesti.

Elokuva käynnistyy suht hitaasti seuraten lähinnä Dr. Loomisin panikointia sekä puskissa valkoinen naamari päässä lapsenvahteja kyttäävää Michaelia. Hitaasta tempostaan huolimatta elokuva pitää kokoajan otteessaan eikä ala kyllästyttämään missään vaiheessa. Pienestä budjetista johtuen tuotantotiimillä ei ollut varaa hommata kunnon valaistusta kuvauspaikoille, joka omalta osaltaan pelasti elokuvan - Haddonfieldin pimeät kadut luovat juuri sopivaa tunnelmaa joka jossain vaiheessa menee jopa painostavaksi.

 

Elokuvan edetessä Michael laittaa muutaman idiootin teinin kylmäksi ja ottaa viimeiseksi kohteekseen Jamie Lee Curtisin näyttelemän Laurie Stroden, joka nouseekin elokuvan keskeiseksi hahmoksi. Elokuvan loppu jättää tarinan auki sekä avaa väylän tuleville jatko-osille joita aikojen saatossa onkin tullut jopa kahdeksan kappaletta. Myös tarinallisia aikajanoja on kertynyt peräti kolmisen kappaletta, joten jatko-osien arviointi tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista kun niiden aika koittaa.

Mutta joo, näin lopuksi pitää sanoa, että jos et ole tätä elokuvaa vielä nähnyt, niin kannattaa katsoa jo ihan yleissivistyksenkin kannalta. Parhaimmillaan elokuvakokemus on pimeänä syysyönä kun sade ropisee ikkunaan, eli vaikkapa juuri Halloweenina jolloin myös elokuvan mahtava soundtrack pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Mistä tulikin mieleeni, että pitää teroittaa keittiöveitsi...